”Hello happiness, good bye loneliness!” lauloi Jasmiina tarttuessaan rattiin.

- Vittuun tämä tuppukylä, jossa kukaan ei ymmärrä mua!

Jasmiina kaasutti pois.

 

Puhelin soi, Jasmiina katsoi ruutua, ”Taru soittaa”

- Halojaa!

- Missä sä oot?

- Lähin pois.

- Mitä?

- Lähin pois. Enkä todellakaan tule enää koskaan takasin!

- Et kai sä mene sen ikälopun Erikin luo?

- Totta helvetissä menen! Erik kosi mua.

- Jasmiina, sä et voi!! Sä oot 19 ja se äijä 79!!

- Jos sulla on tollanen asenne, niin turha soitella mulle.

Jasmiina löi Tarulle luurin korvaan. Äskeinen hyvä tuuli oli kaikonnut. Miksi kaikkien piti olla noin ahdasmielisiä?! Jasmiinallahan oli kaikki, mistä ikinä voi haaveilla!! Sen lisäksi, että pääsi pois surkeasta kyläpahasesta, niin hän pääsi piireihin ja rahaa oli mihin vain!! Luksusta, miehiä, vaatteita, hemmotteluhoitoja ja runoilua! Hänestä tulisi kuuluisa runoilija ja kaikki katsoisivat häntä ihaillen, kun hän saapuisi täydellisenä lavalle ablodien saattamana! Tämä kaikki ja Taru ajatteli vain jotain vitun mainetta. Erikhän oli täydellinen aviomies!! Sitä paitsi Erikin kavereilla Ulfilla ja Håkanilla oli myös nuoret vaimot, Thaimaasta haetut, joten oman ikäistä seuraa oli tarjolla!

 

- - -

 

- Älskling! Där är du ju! Erik tervehti hymyssäsuin.

- Kultaseni, ihana olla vihdoin täällä! Jasmiina muiskautti pusun Erikin poskelle.

- Mitt hem är ditt hem nu. Kom!

Kerrostalolähiöstä kotoisin olevan Jasmiinan silmissä asunto oli todellinen satukirjan kartano. Hänellä oli oma valtava huone, jossa oli kaunis ikkunaerkkeri ja näkymät merelle sekä pieni parveke.

 

Jasmiina heitti laukkunsa huoneensa sängylle ja istahti alas. Nyt olisi sopiva hetki kirjoittaa runo! Hänen ensimmäinen runonsa uudesta kodista!

 

Mä oon täällä ja

istun sun päällä.

Meillä on kivaa ja

talo lähellä Siwaa.

 

Loistavaa! Runosuoni sykkii! Jasmiina oli ylpeä itsestään.

 

Erik katseli Jasmiinaa. Hänen nuori kaunis morsiamensa! Ei kysellyt liikoja Eerikin menoista eikä juoruillut. Täydellinen Jasmiina!

 

- Erik! Haluutko sä lukea mun runon?

- Javisst!

Jasmiina luki runon ja kysyi Erikin mielipidettä.

 

- Vai istut mun päällä! Erik tuli Jasmiinan luo ja kaatoi hänet sängylle ja pyöräytti sitten Jasmiinan päällensä kevyesti.

 

Jasmiina kikatti. Vai ovat 80-vuotiaat tylsiä? Höpöhöpö!

 

Erik repäisi Jasmiinalta paidan auki ja puraisi kevyesti Jasmiinaa olkapäästä.

 

Jasmiina makasi sängyllä Erikin vieressä ja mietti Tarua ja elämää, jonka oli jättänyt taakseen. Vihdoin!! Mitä sitten, jos hän oli hieman addiktoitunut seksiin? Kai elämästä sai nauttia! Seksihän oli terveellistä luomuiloa! Ja mitä sitten, että hän piti kauneudesta ja runoilusta? Niin monet viettivät tylsää elämää ja hän sai Erikin avulla toteutettua kaiken haluamansa!!

 

- - -

 

Kuukauden päästä

 

Kuukausi oli vierähtänyt uudessa kodissa ja Jasmiina oli kotiutunut paremmin kuin hyvin ja ruotsikin oli preppaantunut! Jasmiina oli ollut Erikin mukana monilla business-päivällisillä ja päässyt piireihin. Hän oli tavannut hurmaavia liikemiehiä ja tutustunut joihinkin hyvin läheisesti. Erityisesti eilinen mies - nimi oli juuri nyt unohduksissa - mutta anyway, hän oli todella hyvä käsistään. Toisaalta, jos eilistä vertasi viime viikon Toniin, niin Jasmiinan oli vaikea päättää kumman laittaisi ykköseksi. Eilinen oli kätevä, mutta Toni taas kielitaitoinen. Viehättäviä piirteitä molemmat. Ehkä jos heidän kanssaan olisi yhtä aikaa...

 

- Jasmiina!

Jasmiina havahtui ajatuksistaan.

- Erik! Jasmiina hymyili valloittavasti.

- Min kära, minun pitää lähteä matkalle pariksi viikoksi.

 

Jasmiinan sydän sykähti. Vau! Toni ja se toinen voisivat tulla kylään kahdeksi viikoksi!

- Minne sä lähdet? Jasmiina kysyi surullisena.

- Minulla on business-matka Venäjälle. Pärjäätkö sinä?

- Enköhän mä jotenkin. Mun tulee sua kamala ikävä! Jasmiina halasi Erikiä.

- Sinähän voit kutsua kylään joitain ystäviäsi.

 

Vielä parempi! Jasmiina ajatteli, Toni ja se eilinen tulisivat luvan kanssa tänne! Poreammeessa kahden miehen kanssa ja jatkot pylvässängyssä.

- Milloin sä lähdet? Jasmiina piti äänensävynsä surumielisenä.

- Huomenna.

- Huomenna jo! Jasmiina huudahti ja ajatteli, että onnen päivä oli tosiaan koittanut!

- Tiedän, tämä tuli nopeasti, mutta minun on pakko mennä. Älskling, minä tuon sinulle jotain kivaa tuliaisiksi! Mitä sinä haluaisit?

 

Venäläinen mies...se sopisi tuliaisiksi. Soittaisi hänelle balalaikalla vähän venäläisiä rakkauslauluja ja lempisi palavasti!

- Sä saat kulta päättää itse. Mä luotan sun makuun täysin!

- Ihana kuulla! Haluaisin viedä morsiameni tänään syömään ja nähdä hänet uudessa iltapuvussaan. Erik hymyili.

Totta, Erikhän oli tuonut Milanosta uuden iltapuvun hänelle.

- Oikeestiko? Mä meen heti meikkaa!

 

- - -

 

Yksin kotona

 

Kummallekohan soittaisi ensin? Tonista oli pitempi aika, joten Tonille!

 

- Moi Toni! Täällä on Jasmiina.

- No hei beibe, ihmettelinkin kun susta ei ole kuulunut mitään!

- On ollut vähän kiireitä.

- Mitä kuuluu?

- Aattelin kutsua sut meille.

- Bileet tiedossa?

- Erittäin hyvät sellaset. Tai sanotaan vaikka jatkot edelliselle kerralle.

- Entä sun äijä?

- Älä puhu tollai, Erik on hyvä mies!

- No Erik sitten.

- Erik lähti kahdeksi viikoksi Venäjälle työmatkalle.

Tonin ääni kuulosti heti kiinnostuneemmalta.

- Beibe, sanotko sä, että meillä on kaksi viikkoa aikaa kahestaan?

- Jep, paitsi että ajattelin kolmestaan.

- Toinen nainen?

- Pyh, mä mistään naisista välitä!

- En mä oikeen tiedä.

- No mieti, huomenna kuudelta on poreamme täynnä ja pylvässängyssä puhtaat lakanat!

Jasmiina ei jäänyt odottamaan Tonin vastausta vaan sulki luurin.

 

Sitten pitäisi selvittää sen toisen nimi ja numero. Taisi olla suomenruotsalainen. Eipä tullut tosiaan silloin paljon puhuttua! Jasmiina hymyili muistellessaan intohimoista hetkeä lavuaaria vasten kesken kutsujen muutaman shampanjalasin jälkeen. Kyllä, jostain hänen numeronsa on saatava!

 

Muutaman puhelun jälkeen Jasmiinalla oli nimi ja numero: William, 040-3858285

 

- Morjens William! Täällä Jasmiina.

- Kuka?

- Se kaunis nainen, jonka kanssa sä harrastit elämäsi parasta seksiä toissapäivänä.

- Vai Jasmiina sun nimi on. Tais unohtua esittelyt.

-  Ei sitä aina kaikkea voi muistaa.

- No mitä sulle?

- Ois jatkot tiedossa.

- Missä ja millon?

- Mun luona huomenillalla kuudelta.

- Sorry, mä meen mun tyttöystävän kanssa sillon just ulos syömään.

- Tyttöystävän?

- No oothan säkin naimisissa!

- En vielä, mutta vaikka olisinkin, niin en mä sitä. Mietin vain, että tänne on tulossa myös yksi Toni ja se halusi toisen tytön. Ehkä sun tyttöystävä haluisi tulla mieluummin tänne kuin mennä syömään?

- En mä usko, että se haluaa.

- Miksei? Ootko edes koskaan ehdottanut?

- No en, mutta ei se vaan ole semmoinen.

- Mikä sen sun tyttöystävän nimi muuten on?

- Henna, miten niin?

- Henna? Ei satu olemaan Henna Kumpulainen?

- On. Tunnetteko te toisenne?!

- Joo.

Vai Henna on Williamin kanssa yhdessä. Taitaa William tuntea tyttöystävänsä huonosti.

- Mistä te tunnette?

- Parin vuoden takaa. Onko Henna siinä nyt?

- On.

- Saisinko mä puhua hänen kanssaan?

- Meinaatko sä ehdottaa...?

- En tietenkään. Haluaisin vain vaihtaa kuulumisia!

Williamin ääni oli epäröivä, mutta hän pyysi Hennan puhelimeen. Jasmiina kuuli, kuinka William sanoi ”Jasmiina soittaa, te kuulemma tunnette.” Sen jälkeen kuului heleä naisenääni

- Jasmiina!

- No moi Henna! Mä en tiennytkään, että sä seurustelet Williamin kanssa!

- Missä sä Williamin tapasit?

- Missäs muualla kuin kutsuilla! Oltiin Erikin kanssa toissapäivänä taas business-juhlissa.

- Aijoo ne. Sä meet kuulemma Erikin kanssa naimisiin.

- Todellakin, Erik on loistava mies!

- Timantit kiiltelee vai?

- No nekin, mutta on se muutenkin mukava ja niin herttainen.

- Miksi sä Williamille soitit?

- Erik lähti kahdeksi viikoksi työmatkalle ja ehdotti, että kutsuisin tänne ystäviä kylään. Ajattelin kutsua Williamin, kun hän vaikutti niin mukavalta.

- Työmatkalle? Eikö Erik ole jo eläkkeellä?

- Älä hupsi! Hän on töissä hautaan saakka!

- Ai, no millon ne juhlat olisivat?

- Huomenna kuudelta. Olette kuulemma menossa syömään sillon.

- Niin ollaan.

- Ajattelin, että tälleen ihan tyttöjen kesken sanon, että tänne on tulossa yksi hyvin komea ja kielitaitoinen mies. Jasmiina kuiskasi.

- Vihjailetko sinä, ettei William olisi minulle riittävästi? Henna kuiskasi ja askelten äänistä päätellen käveli samalla toiseen huoneeseen pois Williamin luota.

- Älä viiti Henna, tunnen sut sen verran hyvin, että tiedän, että ei sinulle yksi riitä ikimaailmassa. Olisi mukava parinvaihto tiedossa. Testatusti hyvä!

- Okei, myönnetään, mutta silti. Ei William ikinä suostuisi!

- Älä ole niin varma. Ehkä Williamkin kaipaa vähän vaihtelua.

- Mä mietin.

- Huomenna kuudelta.

Jasmiina lopetti puhelun. Ei ihan sitä, mitä hän ajatteli, mutta toisaalta olisihan ihan virkistävää katsoa liveseksiä, varsinkin, kun siihen saisi itse osallistua halutessaan. Neljän hengen orgiat...

 

- - -

 

Kello kuusi

 

Sopivan seksikkäät vaatteet päälle ja kortsupaketteja joka huoneeseen. Musat soimaan, punaviiniä lasiin ja eikun vieraita odottelemaan!

 

Aika kului. Jasmiina vilkaisi kelloon, jo puoli seitsemän. Eihän kaikki voineet tehdä hänelle ohareita!! Poreamme odotti kuumana ja sängyssä tuoksuivat lakanat! Ei tällä tavalla tehdä Jasmiinalle!! Jasmiina kaatoi toisen lasillisen punaviiniä. Aika mateli eteenpäin. Kello löi seitsemän, puoli kahdeksan... Ketään ei kuulunut! Jasmiinan ärsyynnys kasvoi. Spliffi, hän tarvitsisi nyt spliffin! Mutta mistä? Viimeinen oli poltettu eilen illalla. Ehkä naapurin hipillä olisi? Ei se ota, jos ei annakaan, hän ajatteli.

 

Jasmiina puki päälleen ja työnsi jalkansa korkeakorkoisiin nahkasaappaisiin. Pienessä hiprakassa hän tarpoi sohjossa naapuriin. Ovikelloa ei ollut. Jasmiina koputti oveen. Nuori mies avasi oven. Jasmiina oli niin tuohduksissaan, ettei edes juuri katsonut, minkä näköinen mies oli. Hän halusi vain kunnon tötsyt!

- Moi! Jasmiina tervehti.

- Terve!

- Mä oon Jasmiina. Tosta naapurista. Jasmiina huitaisi heidän kartanonsa suuntaan.

- Jesse, hauska tutustua.

- Hauskapa hauska. Jasmiina piti tauon. Voisiko hän kysyä suoraan vai pitäisikö kierrellä?

- Tuu sisään.

- Voin mä vähäksi aikaa tulla.

- Otatko jotain?

- Joo, kaikkea mitä löytyy! Jasmiina vastasi huonotuulisesti.

- Ei taida olla paras päivä sulla. Jesse katsoi Jasmiinaa tutkaillen.

- No ei todellakaan. Paskin päivä ikinä!

- Päätit sitten tulla naapuriin hakemaan parempaa seuraa?

Jasmiina naurahti kuivasti. Mitä hän sanoisi? ”Moi naapuri! Tulin tänne, koska olin suunnitellut orgiat, mutta kaikki peruutti ja nyt vituttaa ja ajattelin, että sulla ois pilveä, koska oot hippi.” Ei kuulostanut kovin hyvältä. Piti keksiä jotain muuta.

- Niin kai. Kaverit teki oharit ja mies on matkoilla.

- Okei. Miten olisi iltatee?

Jasmiina oli tottunut juomaan iltaisin viiniä, capuccinoa tai mitä tahansa muuta kuin teetä. Toisaalta, miksipä ei?

- Joo kiitos. Jasmiina yritti hymyillä.

Jesse kattoi pöytään sämpylöitä, juustoa, meetwurstia, vihanneksia ja teetä.

- En tiennytkään, että hipit syö lihaa.

- Olenko mä hippi?

- Tietysti.

- Mistä sä niin päättelet?

- No sulla on tommoset hippivaatteet. Ihan varmaan sä myös tötsyilet ja syöt salee luomuruokaakin.

 

Jesse naurahti.

- Eiköhän toi ole vähän liian luokittelevaa. Kyllä mä luomua syön aika paljon, mutta en mä polta.

 

Jasmiinaa ärsytti, oli näköjään turha reissu. Ei pajareita tiedossa. Toisaalta, kivempi istua kahdestaan kuin yksin isossa talossa.

- Niin kai sitten. Asutko sä yksin? Jasmiina kysyi ja haukkasi sämpylästä palasen.

- Joo.

- Onko sulla muuten kiire tai jotain? Jasmiina havahtui.

- En mä sua olisi kutsunut teelle, jos mulla olisi kiire.

 

Oli puoliyö, kun Jasmiina lähti kotiin. Hänellä oli hämmentynyt olo. Ei viiniä, ei seksiä, ei luksusta, mutta silti olo oli hyvä. Itseasiassa parempi kuin pitkään aikaan. Iloinen olo. Innostunut olo. Hilpeä olo. Outoa, todella outoa.

 

- - -

 

Kaksi viikkoa muuttaa kaiken...

 

Erik oli matkoilla ja niin oli Jasmiinakin – tavallaan, hän vietti lähes kaiket illat naapurin Jessellä. Jessen kanssa oli yksinkertaisesti hauskaa. Sai nauraa sydämensä pohjasta ja vain olla. Jesse ei viekotellut eikä ehdotellut mitään. Periaatteessa ystävyyttä siis, mutta Jasmiina huomasi sisällään kasvavan kiinnostuksen Jesseä kohtaan. Keskustelu Jessen kanssa oli yhäkin kiinnostavaa ja innostavaa, kuten ennenkin, mutta lisänä olivat harhailevat ajatukset. Miten tässä näin oli käynyt? Eihän heidän välillään ollut mitään seksuaalista! Pelkkää keskustelua vain! Silti Jasmiina yllätti itsensä kuvittelemassa häntä ja Jesseä milloin missäkin. Sohvalla, nurmikolla, sängyllä, seisaallaan, istuallaan...Kaikissa mahdollisissa asennoissa ja kaikissa mahdollisissa paikoissa! Eikä Jesse vihjannut edes kaukaisesti olevansa kiinnostunut Jasmiinasta muussa kuin kaverimielessä. Toisaalta Jesse ei näyttänyt myöskään olevan pahoillaan Jasmiinan käynneistä. Jasmiina oli neuvoton. Hän halusi käydä Jessen luona, mutta mietti, kuinka kauan pystyisi pitämään näppinsä erossa miehestä. Olisi toivottoman noloa ruinata seksiä naapurilta! Ja sitten vielä Erik! Hän oli tulossa takaisin huomenna.

 

- - -

 

Erik palaa

 

- Hei älskling! Hur mår du?

- Ihan hyvinhän mä voin. Oliko kivaa Venäjällä? Jasmiina yritti näyttää iloiselta nähdessään Erikin. Se osoittautui vaikeaksi, koska hän vertasi Erikiä jatkuvasti naapurin Jesseen.

- Onko kaikki hyvin?

- On! Jasmiina vastasi hymyillen.

- Toin sinulle turkin!

- Voi miten ihanaa! Kiitos! Jasmiina koetti näyttää ilahtuneelta, mutta mielessä hänellä pyöri Jessen kanssa käyty keskustelu turkistarhauksesta. Jasmiina oli nykyisin turkkeja vastaan.

 

Erikin puheet kuulostivat kuivilta ja tylsiltä. Koko Erikin business-elämä kuulosti epäaidolta ja turhalta toisin kuin Jessen elämä. Oliko hänestä tulossa hippi? Hylkäisikö hän kohta korkokengät ja alkaisi kulkea paljain varpain? Huolestuttavaa.

 

- Min kära, onko jotain sattunut?

 

Jotain sattunut? Kyllä todellakin on! Bling bling-elämästä on lähtenyt kaikki hohto ja hän halusi vain rakastella Jessen kanssa intohimoistakin intohimoisemmin. Ei enää mitään viagraseksiä! Vaan ihan aito stondis! Valitettavasti kiinnostus oli yksipuolista ja hän sai tyytyä masturbointiin pylvässängyssä ja haaveiluun jalkoväli märkänä. Kyllä, sellaista oli sattunut!

- Ei, olen vain ikävöinyt sinua kamalasti.

Hyi hitto, joutuisiko hän koskemaan tuohon mieheen?!

 

- Voi rakas, niin minullakin on ollut sinua kova ikävä!

 

Niin varmaan, jotain Tatjaanaa pannut.

 

- Kom hit, jag vill krama om dig!

Jasmiina astui lähemmäksi ja halasi vastahakoisesti Erikiä. Erik suuteli Jasmiinaa huulille. Jasmiinaa ällötti. Ihan väärä mies suutelemassa!

 

Erik oli ihmeissään. Mitä hänen morsiamelleen oli tapahtunut? Hän oli odottanut näkevänsä iloisen flirttailevan vaimonsa, mutta kotiintullessaan vastassa olikin kiukkuinen nainen, joka ei ilmiselvästikään halunnut koskea häneen. Ehkä se oli niitä naistenvaivoja? PMS tai miksi niitä kutsutaankaan? Erik oli aina ollut huono ymmärtämään naisten oikkuja.

 

Jasmiina katseli haikeana Jessen ikkunaa. Jesse tiesi, että hänen miehensä oli tullut kotiin. Jessellä kävi vieraita. Heilläkin kävi vieraita. Tylsiä sellaisia.

 

Puhelin soi. ”Toni soittaa”

 

- Moi.

- Hei beibe!

- Mitä asiaa?

- Älä nyt ole noin myrtsi. Mä oon pahoillani, etten sillon tullut!

Vai pahoillasi. Tuskinpa vain, sitäpaitsi hyvä, ettet tullut!

- Ei se mitään.

- Ois jatkot mun luona.

- Ei kiinnosta.

- Beibe hei, tuu nyt! Pidetään hauskaa!

- Ei kiinnosta, usko nyt!!

Jasmiina löi luurin korvaan. Miten hän voisi harrastaa seksiä Tonin kanssa, kun naapuri oli tuhat kertaa himoittavampi!! Naapuri, joka ei ollut kiinnostunut hänestä.

 

- - -

 

Kuukauden päästä.

 

Jasmiina katsoi kännykkäänsä. Jessestä ei ollut kuulunut mitään. Tämä alkoi olla jo säälittävää! Hän kuolasi hippinaapurin perään ja oli tuhoamassa avioliittonsa ennen kuin oli kerennyt mennä naimisiinkaan. Jessen täytyi olla tyhmä, jos ei ollut huomannut, että Jasmiina oli häneen toivottoman ihastunut!! Toisaalta, koska hän oli vajonnut jo näin säälittäväksi hän voisi yhtä hyvin mennä käymään Jessellä. Yrittämään viimeisen kerran.

 

Jasmiina laittoi kengät jalkaan, käveli naapuriinsa ja koputti oveen. Jesse avasi oven eikä Jasmiina voinut olla hymyilemättä. Jessellä oli ihmeellinen tapa saada hänet hyvälle tuulelle!

 

- Moi

- Tervepä terve.

- Saanko tulla sisään?

- Tietysti. Saisiko olla sämpylää ja iltateetä?

 

Jasmiina hymyili.

- Kyllä kiitos.

- Onko ollut kiirettä? Jesse kysyi.

- Ei oikeastaan.

- Käytkö sä muuten töissä?

- En, mä olen säälittävästi miehen elätettävänä.

Jesse kohotti kulmakarvojaan

- Niinkö?

- Joo.

- Eikö sulla ole mitään, mitä sä haluaisit tehdä?

 

Joo on, viettää sun kanssa aikaa, käydä kuutamouinnilla ja lemmiskellä mattolaiturilla.

- Musta piti tulla suuri runoilija.

- Miksei sitten tullut?

- Mä hurmaannuin luksuselämästä.

- Entä nyt?

- Ei mitään. Kyllä mä jotain keksin. Entä ite?

- Musta tulee puutarhuri.

- Kuulostaa lepposalta.

- Nojaa, aika fyysistä.

- Mä tykkään fyysisyydestä. Jasmiina puri huultaan. Ei pidä lipsautella!

 

Jesse katsoi Jasmiinaa pilke silmäkulmassa.

- Vai niin.

- Etkö sä sitten tykkää fyysisyydestä?

Jumalauta Jasmiina! Nyt lopeta vihjailu! Jasmiina käski itseään.

- Kai kaikki tykkää.

 

Laskeutui hiljaisuus. Jasmiina rukoili mielessään, että Jesse koskisi häneen. Edes hipaisisi!

 

Mitään ei tapahtunut.

 

Hiljaisuus jatkui. Jasmiina joi teetä ja kaatoi itselleen toisen kupillisen. Hän ei uskaltanut katsoa Jesseä silmiin.

 

Jesse istui lähellä Jasmiinaa. Lähempänä kuin ystävykset tavallisesti istuvat. Jos Jesse ei kohta koskisi, niin Jasmiina ei pystyisi enää hillitsemään itseään. Nyt olisivat viime hetket nousta ja kävellä pois. Säilyttää ystävyys. Jos hän ei nousisi nyt, niin kohta hän olisi syytteessä seksuaalisesta ahdistelusta. Ihan varmasti olisi. Jasmiina käski itseään nousemaan moneen kertaan, mutta keho pysyi itsepintaisesti paikallaan. Itsehillintä petti. Jasmiina hipaisi Jesseä. Kosketti ensin kuin ohimennen, sitten siveli kevyesti. Jesse sulki silmänsä. Jasmiina siveli lisää. Hän tunsi kuinka halu kasvoi hänen sisällään. Jasmiina hieroi hieman rohkeammin. Hän halusi lisää! Sitten loppuivat ajatukset ja himo ohjasi toimintaa. Kädet vaelsivat...ja vaelsivat. Eikä Jesse pistänyt vastaan. Jasmiina painoi huulensa hänen kaulaansa. Jesse huokaisi. Hitaasti, hyvin hitaasti hän työnsi kätensä Jessen paidan alle ja riisui paidan pois. ”Ja kiksit saan, paheiden tiellä tuolla maailmalla” lauloi Maria Gasolina stereoissa ”Lempee haluun, lempiä, mä haluun lemmen lisbelan.”